Hetken mielijohde

Se vain pärähti päähän ja sinkosin sen Facebookiin. Että jos vielä aloittaisin blogin, niin sen otsikoksi tulisi Ihan ok Boomer. Mitenkään tosissani en ollut, mutta tässä sitä ollaan.

Olen Boomer -ikäluokan viimeisellä laidalla eli täytän tämän vuoden lopulla 57. Ystäviä minulla on kaksikymppisistä kahdeksankymppisiin.  Ok Boomer -meemit ja herjat lähinnä huvittavat. Osuvathan ne joskus mutta eivät loukkaa. Liki kuusikymppisenä alkaa hyväksyä itsensä kokonaisuutena, ne paskatkin puolet. Sanoisin että omalla kohdallani olen kokenut tärkeimmäksi mukautua muuttuvaan maailmaan hukkaamatta itseäni. Muiden kohdalla en edes yritä sanoa miten pitäisi olla.

Mitähän muuta? Nainen, sinkku, kolmen kissan palvelija. Vuokralla asuja; ihanassakamalassa Itä-Helsingissä on lähiö jota Satumaaksikin on kutsuttu ja täällä ränsistynyt vuokrakaksio jossa elelen. Hiljattain tehnyt paluun työelämään, uusien ja vanhojen kirjojen varastomyymälään. Vieläkin on vaikea uskoa että tällainen onni potkaisi; opin kolmevuotiaana lukemaan ja nyt saan tehdä kirjojen keskellä töitä vakituisesti ja kokoaikaisesti.

Kuusi lastakin olen synnyttänyt, aikuisia kaikki, ja yksi ihana tyttärenpoika syntyi viime kesänä. Lapsenlapsi on elämän antama bonus; tuttu ja "oman" oloinen ja silti jotain uutta ja ihmeellistä.

Ja sitten on varmaan parempi lisätä että olen myös vihervassarisuvakki joka uskoo  tasa-arvoon ja ilmastonmuutokseen ja haluaa että ihmiset voivat määritellä oman itsensä itse. Natsit, fasistit ja rasistit ovat harvoja kammon ja inhon kohteitani.

Minä en osaa pitää hienoa kaupallista blogia. Blogi merkitsee minulle ihan vallan nettipäiväkirjaa. Tässä tulee todennäköisesti olemaan pohdintoja arjesta, taloudesta, vanhenemisesta, kissoista ja tunteista. Ehdottoman subjektiivisia näkemyksiä joita en edes totuuksiksi väitä.